*

Naama

Autistista tolkkua analysointiin

Seppo Oikkosen uudensuomen blogissa käytiin puolisenvuosikymmentä sitten välillä varsin vilkastakin keskustelua kommenttiosioissa. Ei käydä enää. Eikä se minua (enää) harmita - mutta ei näköjään oikeastaan estäkään kommentoimasta vieläkin lukemaani. Tämä on siis Oikkosen uusimman kirjoituksen kirvoittama kommentti - ei itsenäinen blogi ollenkaan.

 

Tällä viikolla on tuntunut että Oikkosen blogista useita vuosia sitten lukemani asiat ovat spontaanisti ponnahdelleet mieleeni - mediasta tulviva todellisuus on muuttunut  Blogistaniksi ja Oikkosen menneet blogit sen kommenteiksi :). Kun ilokseni havaitsin että Oikkonen oli pitkästä aikaa tarttunut näppikseensä ja julkaissut uuden kirjoituksen mainiossa "Kuinka Karl Marx tavataan" -blogissaan, enpä malta minäkään olla kömpimättä blogipoterostani bittiavaruuteen. Siis terve Seppo ja kiitos uusimmasta kirjoituksestasi!

:)

Sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden hamottaminen on ihmisyksilölle näköjään todella hidasta puuhaa.

Oikkosen blogi noin kuuden vuoden takaa  <http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50564-maahanmuuttokeskustelun-pullonkaula-moniarvoisuus-vs-monikulttuurisuus>  tuntuu minusta edelleen tuoreelta kommentilta juuri käsissäoleviin tilanteisiin Suomessa.

*

En ole kunnolla pystynyt syventymään Jari Tervon viimeaikaisiin syvällisyyksiin enkä hänen anteeksipyyntöihinsä edellämainituista, mutta olen saanut sellaisen vaikutelman että Tervo pitää jonkinlaista suomalaisten(yksilöiden?) kollektiivista henkistä vajavaisuutta (oliko se autismia) täkäläisen rasismin syynä. Siinä yksi analyysi, jolle ei yllättäen ole ilmeisesti löytynytkään yksimielistä hurrausta ns. sivistyneistön keskuudesta (onko siinä piilevä loukkaus autisteja kohtaan vai mistä lienee kysymys?).

Suomalaisten erottaminen jotenkin erityisesti rasismialttiiksi etniseksi(?) ryhmäksi on tietenkin hiukan hataralla pohjalla sitä taustaa vasten, että tuskinpa mitään kansakuntaa, ihmisheimoa tai edes kyläyhteisöä homo sapiens -lajista löytyy, jossa ei rasismi olisi jollain tavalla lajiominaisuutena. Tarkoitan siis laajasti ottaen oman viiteryhmänsä parempanapitämistä joka voi liittyä yhtä hyvin kulttuurisiin, opillisiin tai uskonnollisiinkin tapoihin ja uskomuksiin kuin syntyperään. Tervokin on mielestäni paljastanut omat fobiansa aivan kiitettävän selvästi.

*

Jostain businessvalmennushenkisestä nettiuutisesta luin, että nykyjään työelämässä tunneäly alkaa olla loppuunkaluttu (ja rahastettu) juttu ja että jatkossa vouhkataan systeemiälykkyydestä. Pikaisesti lukaistuna arvelisin siis, että työntekijän parhaimmuudet ovat nyttemmin sitten  kiinni siitä, kuinka hyvin he hamottavat oman palikkansa ja sen yhteensopivuudet ja -vaikuttavuudet työyhteisönsä ja businessalansa koneistossa (tai tilkkutäkissä tai palapelissä..). Hm. Pitäisiköhän Risikolle ehdottaa systeemianalyyttistä lähestymistapaa äärijärjestöihin vetoa tuntevien kantasuomalaisten kotouttamiseen?

Olen vakavissani. Uskon että emme voi oikeasti kotouttaa suuria massoja -varsinkaan muista heimosidonnaisista kulttuureista - mikäli omien kansalaisten kotouttamista ja osallisuutta tähän yhteiskuntaan ei paranneta.

Mielestäni Risikko tekisi hyvin mikäli tilaisi esimerkiksi Oikkoselta kultuurishistoriallisen systeemianalyyttisen analyysin maahanmuutosta Suomessa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Yhä useampi kirjoittaja, minä mukaanluettuna, tuntuu kallistuneen sille kannalle, että netissä ei oikeastaan voi keskustella. Voi vain inttää ja jankuttaa. Niin, ja tietysti käydä monologia.

Pidin tauon suomalaisista medioista loppuvuodesta 2012 loppuvuoteen 2015. Takaisin tultuani huomasin, että tuon 3 vuoden aikana ilmapiiri oli muuttunut valtavasti -- kylmempään ja raaempaan suuntaan. Totesinkin silloin ensitöikseni, että jos kehitys jatkuu näin, niin kohta ei enää keskustelua ole, vaan seuraavaksi tartutaan kättä pidempään.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että keskustelua ei enää ole. Vaikka edelleen kirjoitamme ja kirjoituksemme ryhmitellään toinen toistensa lomaan niin että päällisin puolin se näyttäisi keskustelulta, niin ajatustenvaihtoa ei silti juurikaan ole. Lieneekö koskaan ollutkaan. Itse kuvittelin vielä viitisen vuotta sitten, että kyllä, mutta nyt mieleen tulee epäilys, että olikohan se vain omaa kuvitelmaani.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Oikeastaan olen sitä mieltä, että keskustelua ei enää ole."

Kannattaisi miettiä mistä nykysuuntaus johtuu.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tutkimusten mukaan netissä pauhaaminen ei vaikuta eri mieltä olevien mielipiteisiin mitenkään. Tulee vaan toisille paha mieli ja omalle joukkueelle hyvä.

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

Juu, näin se varmaan on että jos blogikirjoituksella jotakin vaikutuksia on, niin ne saattavat olla kaikkea muuta kuin sitä mitä kirjoittaja itse on halunnut.

Osa kaivautuu vain syvemmälle omaan poteroonsa, osasta tulee vielä puhdasoppisempia kuin itse opettajansa :)

Potentiaalinen kirjoittajan haluama vaikutus on varmaankin mahdollinen vain niihin, jotka eivät ennen ole tulleet muodostaneeksi vahvaa kantaa puheenaolevaan asiaan tai luoneet positiivista tai negatiivista kuvaa blogin kirjoittajasta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Tutkimusten mukaan netissä pauhaaminen ei vaikuta eri mieltä olevien mielipiteisiin mitenkään."

Tutkimusten mukaan nykyinen vapaa maahanmuutto vaikuttaa radikaalisti suomalaisten mielipiteisiin ja aiheuttaa kahtiajakoa. Sama ongelma lähes kaikissa Euroopan maissa, ainoastaan muutama maa jotka ovat kieltäytyneet ottamasta elintasoshoppaajia ovat vapaita näistä ongelmista. Mikäli tosiasioiden huomioiminen halutaan jatkossakin kieltää voi tässä kahtiajaossa kuolla vielä useampikin.

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

Toi on se asia joka huolestuttaa minua. Ja minusta keskustelu pahat, hävettävät rasistit vs. hyvät muut ihmiset harppaa iloisesti kaikenlaiseen relevantin analyysin yli. Oikkosta halusin kiittää siitä, että hän on jaksanut ja toivottavasti jaksaa yhä edelleen etsiä viitekehystä sille, MIKSI tilanne on Suomessa tulenarka.

Väkivalta versoo monesti niin monimutkaisesta juuristosta että sen kitkemiseen harvoin riittää pelkkä näkyvien kasvustojen niitto.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Yksi tekijä, joka voi vaikuttaa siihen, miksi tilanne Suomessa on niin tulenarka, on se, että noin 100 vuotta sitten käyty sisällisota on jäänyt analysoimatta. Toisin sanoen sen aiheuttamia traumoja ei ole käsitelty.

Tuossa sodassa tavallinen kansa nousi rohkeasti ilmaisemaan oman kantansa ja toimimaan sen puolesta. Seurauksena oli mitä julmin ja ankarin nitistäminen. Veikkaan, että ääneenlausumaton (tai voi olla, että moni on sen ääneenkin lausunut) johtopäätös oli, että tavallisen kansan ei kannata ilmaista mielipidettään, saati toimia sen mukaisesti, koska tuloksena on vain julma ja raaka rangaistus.

Tuo tunnelma ja ilmapiiri -- jopa ääneenlausumattomana ja ehkäpä tehokkaimmillaan juuri sellaisena -- on sitten elänyt sukupolvesta toiseen ja vaikuttaa edelleen tänä päivänä. Tämä näkyi suomalaisessa keskustelukulttuurissa ennen maahanmuuttokeskustelua esimerkiksi niin, että jos joku jossain keskustelussa ilmaisi mielipiteenään niin tai näin, niin häntä vaadittiin välittömästi TODISTAMAAN mielipiteensä. Välitön vaatimus oli, että oli esitettävä tutkimusaineistoa, joka todistaisi mielipiteen OIKEAKSI.

Toisin sanoen, Suomessa ei arvosteta mielipiteitä. Ainoastaan faktoilla ajatellaan olevan arvoa, ei mielipiteillä. Niinpä Suomi onkin insinööritieteiden ja pisamenestyksen luvattu maa. Jos ihmisellä ei ole oikeutta ilmaista mielipiteitään, hän käyttää lahjakkuutensa ja energiansa johonkin sellaiseen, jota pidetään arvoneutraalina.

Suomessa on viimeisten 100 vuoden aikana lakaistu yhteiskunnalliset vastakkainasettelut maton alle. On teeskennelty, että sellaisia ei ole. Lainarahalla on yritetty olla mieliksi sekä niille, joiden olisi pitänyt maksaa veroja, että niille, joilla pitäisi olla oikeus saada yhteisin varoin kustannettuja hyvinvointipalveluja.

Tällaisessa yhteiskunnassa, jossa sisäisistä vastakkainasetteluista ei voida puhua, mikä tahansa ulkoinen syntipukki voi saada tunteet kuohahtamaan. Ja niin on juuri käynyt maahanmuuttajien kohdalla.

Trotski esitti aikanaan (jo 1930-luvun alussa) että fasismi syntyy siitä, että kapitalismi kehittyy sille asteelle, että se alkaa kurjistaa keskiluokkaa. Jos poliittisella vasemmistolla ei ole rohkeutta esittää selkeää vaihtoehtoa -- eli käytännössä sosialismia -- oikeistopolitiikalle, tavallinen kansa turvautuu epätoivoissaan fasismiin. Tilanne Euroopassa on nykyään juuri tällainen.

Leon Trotsky's FASCISM What It Is and How To Fight It

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Mielenkiintoinen avaus. Tuo rasismin leima jota nykyisn sovelletaan ilmiöön jos toiseen, alkaa joitakin jo väsyttää. Ehkä alkuperäisen rasismikäsitteen laajennus koskemaan myös uskontojen ja kulttuurien kritiikkiä, on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi. Moniarvoinen kulttuuri kunnioittaa yksilön oikeuksia mutta monoarvoisen kulttuurin painotus on yhteisön omissa normeissa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Samaa mieltä, että sekä pitkästä aikaan Oikkosen blogi, että myöskin tämä Anne Pylkkösen blogi antaa uskoa, että aroistakin asioista voidaan keskustella asiallisesti myöskin täällä.

Nykyään tuntuu ihan siltä, että leimakirves heilahtaa pienestäkin kritiikistä tai erimieltä olevasta kommentista. Anne Pylkkönen mainitsi tuosta tunneälynpuutteesta, joka jonkun tutkimuksen mukaan on lisääntynyt. Siitäkin olen täysin samaa mieltä, vaikka vain seuraamalla lehtien ja mielipidekirjoitusten sisältöjä. Se on surullista kehitystä myöskin koko keskusteluilmapiirille.

Vielä haluan tuoda toisenkin kerran esiin tämän linkin Oikkosen blogiin, jonka kaikkien kannattaisi lukea uudemmankin kerran.

"Oikkosen blogi noin kuuden vuoden takaa tuntuu minusta edelleen tuoreelta kommentilta juuri käsissäoleviin tilanteisiin Suomessa".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

En itse löytänyt tuota Annen antamaa linkkiä Oikkosen blogista, mutta lueskelin vähän sieltä täältä Oikkosen muita kommentteja.

Se toikin elävästi mieleen miten paljon silloin "keskusteltiin" Oikkosen blogeissa. Jotka tosin eivät muistini mukaan koskaan olleet ylläpidon mielestä tarpeeksi hyviä yltääkseen Karuselliin. Ehkä eivät vain koskaan olleet niitä oikeita mielipiteitä...?

Kopsasin yhden ajankohtaisen, mutta muuten varsin neutraalin kommentin:

Seppo Oikkonen
9.11.2010 00:15

Sananvapauden ongelma on tietenkin eri ongelma kuin blogistin suhde hypoteettisiin lukijoihinsa ja kommentoijiinsa.

Mitä jälkimmäiseen tulee, itse olen aika itsekäs bloggaaja. Kirjoittelen lähinnä päästäkseni itse käsitteelliseen selvyyteen jostakin asiasta.

Kirjoittaminen on ajattelun muoto. Yhteisöllisesti se on suositeltavampaa kuin puhuminen. Kirjoittajat etsivät ilmaisua, ja lukijalla on mahdollisuus kuljettaa silmiään riveillä täsmälleen sillä nopeudella jolla hän ottaa tekstiä vastaan. Kumpikin osapuoli toimii omilla ehdoillaan.

Sensijaan suuret puhujat pauhaavat, hypnotisoivat kuulijansa, saavat näihin tartutettua joukkomittaisia affekteja. Puhuminen on epäintellektuellin tapa vaikuttaa.

Kommentit muuten saattavat inspiroida tavalla, jota kommentin laatija ei ehkä ole ajatellutkaan".

Näin on, ja tähän itsekin törmää melkoisen usein. Lukijat saattavat jatkaa ajatusta täysin eri suuntaan, kuin mitä joku blogisti on itse ajatellut.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sepolta jälleen hyvä blogi,vaikka ei siinä paljon uutta ollut..se on sivuseikka,koska joitakin asioita ei voi tarpeeksi toistaa.

Mutta analysoinnissa kyseinen blogi pääsi mielestäni hyvään alkuun,koska se analysoi pitkälti menneitä. Nyt pitäisi sitten analysoida vaihtoehtoja.

Kuten Oikkonen kirjoittaa: "Toivotan nykyisille edelläkävijöille -- globaalitalouden kriitikoille, maahanmuuttokriitikoille ja kulttuurierojen tuhoisuuden vaistonvaraisesti aavistaville "kansallismielisille" -- jaksamista heidän varmasti aika turhauttavassa taistelussaan valtamedian nykyistä typerryttävää itsetyytyväisyyttä vastaan."

Jokaista aikakautta "vartioi" aikansa konservatiivit ja silläkin on tietty tehtävä,koska jokaisessa ajassa on myös mitä erillaisempia kriitikoita ja heillä on myös ideoita jotka eivät kantaisi kovinkaan pitkälle.

Nyt pitäisi saada analysoitua tuossa lainauksessa olleet ja edelläkävijöiksi nimitetyt näkemykset. Mitä ne ovat,mihin ne johtaa,onko ne kestäviä,_mahtuuko kaikki mukaan_,tuoko se jotain lisää ja mitä se tuo.

Onko blogistilla tahtoa lähteä kokeilemaan analyysia..edes pintaraapaisua,koska oikeastaan siihen vasta kyetään?

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

Jos sanon rehellisesti mitä mieltä olen suomalaisten mahdollisuuksista ratkaista maahanmuutto- ja eurotalouskriisinsä, niin pidän melko epätodennäköisenä että niitä pystytään ratkaisemaan. Minusta emme pysty kansallisesti edes kunnolliseen poliittiseen tai julkiseen keskusteluun niistä. Kuten niin monesti aiemminkin, "ajopuuna" mennään eurooppalaisten voimavirtausten riepottelemina.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Analysoinnin pyytämisellä haenkin keskustelumahdollisuuksia..(olisi siis jotakin josta voisi keskustella)

Meillä on täydellisesti kaikki mahdollisuudet ratkaista nuo mainitsemasi kriisit. Nyt on vain kyse siitä löytyykö tahtotilaa..tahtotila saadaan helpoiten,kun on esittää analyysit --> keskustelut --> _yhteinen_ tahtotila.

Joo..tämä on varmaankin hurjan naivia,mutta niin on nykyinen tilanne tässä kansakunnassakin.

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13

Kyllähän tahtotila päästä eroon sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista on vahva: enemmistö haaveilee edelleen pääsevänsä siihen monikulttuuriseen, vauraaseen ja turvalliseen Euro-onnelaan, jonka kangastukseen vetoamalla päättäjät ovat tämän maanosan kansalaisia piiskanneet vaatien uhrauksia.

Mutta Euro-onnelaa ei voi rakentaa juoksuhiekkaan, - tai kyllähän sitä voi yrittää, mutta komea, jo rakennusvaiheessa hajoava palatsi tulee jälleen kerran olemaan vain irvokas muistomerkki ihmisen taidokkaasta typeryydestä.

Keskustelu pitäisi lähteä aivan jostain muusta kuin kilpailukyvystä maailmanmarkkinoilla tai kulutuskysynnästä. Naivia tai ei, pitäisi kysyä kaikkein perustavimmat kysymykset uudestaan, mieluiten kaikkein laajimmassa ajatushistoriallisessa perspektiivissään, ja antaa niihin eurooppalaiset 2020-luvun vastaukset.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Muistomerkkejä typeryydestä voivat olla myöskin pyramidit ympäri maailmaa. Eli ei välttämättä mikään uusi asia.

Mitä nuo mainitsemasi perustavimmat kysymykset ovat?

Keskustelu kilpailukyvystä tai kulutuskysynnästä pitäisikin lähteä liikkeelle siitä mitä niillä jokainen tarkoittaa ja sen jälkeen analysoida onko niitä mahdollista toteuttaa ja vielä sen jälkeen analysoida mitä se tulee tarkoittamaan. Nämä kaikki pitäisi kyetä sanomaan ääneen.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa kaikki sotivat kaikkia vastaan.

Aikanaan Ressun lukion vararehtori sanoi - kysellessäni luokan keskiarvoa kokeissa - että täällä jokainen kilpailee itsensä kanssa. Samalla hän aukaisi uuden ikkunan nähdä asioita.

Tulkitsin noita viisaita sanoja siten, että "itsensä kanssa kilpailu" mahdollistaa paremmin myös laadullisen kehityksen.

Tulkitsen sen myös niin, että kaikkien ja kaiken kilpailuttamisajattelussa tulisikin tehdä paradigman muutos.

Myöhäistä jo?

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

Arastelen tätä sanoa, mutta Liisa Polameren kommentti osuu juuri siihen asiaan, mitä mielessäni olen koko ajan ajatellut mutten juuri oikein tohtinut sanoa: tarvittaisiin paradigman muutos koskien kaikkea poliittista ja taloudellista ajattelua.

Siis ei mitään pikkuviilausta retoriikkaan, vaan sitä voisi verrata täysin kaikkiin kardinaalitapauksiin paradigman muutoksista, kuten kosmologiassa siirtymiseen geosentrisestä maailmankuvasta helisentriseen (joka ei vieläkään ole lingvistiikan osalta tietysti tapahtunut, koska yleisesti puhutaan edelleen Auringon "noususta"ja "laskusta", vaikkei siitä juuri ole erimielisyyttä että se on maapallo joka liikkuu eikä Aurinko - tässäpä olisi kansalaisaloitteen paikka että saataisiin kielellinen käytäntö hilatuksi edes 1700-luvun tieteen tasolle 2000-luvun Suomessa :-)).

Mutta asiaan. Olen tällä hetkellä taipuvainen ajattelemaan, että ne perustavanlaatuiset kysymykset jotka Euroopan unionia kyhättäessä ovat unohtuneet pohtimatta ja julkisesti keskustelematta ovat varsin "metafyysisiä". Mikä on ihminen?, mitä on yhteiskunta?, mitä on raha? mikä oikeuttaa velanannon ja voiko velkojen maksaminen -varsinkin pakkokollektiivisin keinoin ylikansallisesti kerätyillä varoilla- olla (muuta kuin) moraalitonta? Miten (ylikansallinen)poliittinen päätöksentekovalta voi saada oikeutuksensa? j.n.e., y.m.s. Talouden osalta erityisesti olisi kysyttävä miksi pyöritään aina ja yhä vain globaalissa pääomakeskeisessä talouspolitiikassa?

Jos Wikisanakirjasta katsotaan määritelmää sanalle "talous", siellä lukee että se tarkoittaa "ihmisten välistä kanssakäymistä ja instituutioita, jotka liittyvät hyödykkeiden tuotantoon, jakeluun, vaihtoon tai kulutukseen". Mielestäni talouspoliittisesti EU:ssa olisi pitänyt keskittyä vain ja ainoastaan reaalitalouteen liittyvien laadukkaiden hyödykkeiden kaupan ja tuotannon esteiden purkamiseen, ensisijaisesti oman maanosamme mutta mahdollisuuksien mukaan resurssien salliessa myös kaikkien tavallisten kansalaisten hyvinvointia silmälläpitäen, ympäristöasiat hyvin selvittäen.

Naivia? Kyllä! Mutta jos pitäisi valita naiviuden ja kyynisyyden väliltä, valitsisin ehdottomasti edellisen. Mutta aikuisten oikeasti uskon EU-unioniprojektiin vähemmän kuin Tuhatvuotiseen Valtakuntaan.

Toimituksen poiminnat